Mulla on taas ollu liikaa aikaa niin selasin vähän vanhaa Lontoon aikaista blogia ja tän blogin vanhoja postauksia. On ihan mukava huomata ero itsessään ja postauksissa. Varsinkin kuvat on ollu ainaki omasta mielestäni paljon laadukkaampia aikaisemmin, teksteissä en hirveästi huomaa eroa, mutta suurin askel on tapahtunu minussa. Oon kasvanu ja aikuistunu tosi paljon viimeisen 2,5 vuoden aikana ja uskon, etten ole ainut joka muutoksen on huomannut.
Monissa postauksissa selitin muunmuassa siitä, kuinka jälleen kerran "rakastuin" monta kertaa siellä ja tuolla, silmänruokaa oli aivan joka puolella ja nuoren tytön sydän hakkas tuhatta ja sataa. Viime rakastumisesta onkin kohta jo vuosi. Se tapahtui viime vuoden marraskuussa, jonka jälkeen ei ole "rakastumisia" tullut, jos ei ruokaa ja maisemia lasketa heh!
Muistan kuinka vielä pari vuotta sitten puhuin itsestäni "ikisinkku" -nimellä muutaman kaverin kanssa. Ajateltiin, että mehän ei tulla ikinä löytämään ketään ja ollaan koko loppuelämämme ajan yksin. Mutta niin se vain koitti mullakin se hetki, että löysin jonkun johon rakastuin. Ja se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Sanotaan, ettei poika-/tyttöystävää voi löytää baarista... Tästä en sano mitään kun kokemusta ei ole, mutta ainakin sen ulkopuolella voi käydä tuuri. Nimimerkillä kokemusta on. Nyt siis kaikki "ikisinkut" väijymään sinne baarien, pubien ja yökerhojen ulkopuolelle ja odottamaan sitä prinssi/prinsessa oikeaa ;)
Nyt mie meen nukkumaan ja nappaan tuon oman prinssini kainaloon!
Noora
No comments:
Post a Comment